Jaksollinen levon tila


Jaksollinen levon tila, jonka aikana tietoisuus vaimenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Tuo ihana toivottava ja ihmiselle välttämätön asia, uni. Kuinka autuaalliselta se tuntuukaan kun pää koskettaa pehmeää tyynyä, kun saa raukeana vaipua untuvaiseen, utuiseen virkistävään ja uudistavaan lepoon...

mutta uneen tarkoitetun ajan voi kuluttaa myös toisin. Juuri kun tietoisuus on vaimenemassa ja uni saapumassa, se katoaakin äkkiä pim !. 

Asento ei ehkä tunnu hyvältä, pitää kääntää kylkeä oikealle, vasemmalle ja taas oikealle, toistaen noin tusinan kertaa. Tyynyä voin pöyhiä ja muokata voimakkaasti joka välissä.

Ehkäpä vatsallaan olisi sittenkin parempi, päätä pitää sovitella tyynyyn useamman kerran käännellen oikealle, vasemmalle, oikealle, tyynyä voin pöyhiä voimakkaasti käännösten välissä, käsien ja jalkojen asentoja voin myös sovitella useaan eri asentoon. 

Päätä ja kasvoja kutittaa, nenää pitää raapia ja korvantauksia rapsia. Iho tuntuu pakaroissa kuivalta ja selkääkin pistelee. Näiden kaikkien kohtien kyhnyttäminen on kait tarpeellista ja toimintoa voi toistaa tuntien ajan, tuloksena voi olla kuitenkin tulehtunut exeema joka puolella kehoa. Voi kun väsyttää!!

Tässä vaiheessa yöpaita on jo kiertyyt niin tiukalle korkkiruuville vartalon ympärille, että ahistaa. Oijotaan paita, ehkäpä selällään olisi sittenkin parempi.. Voi kun väsyttää!!. Vaikka kuulenkin seinäkellon tiputtelevan sekunteja seinällä voimakkaasti, utuisa olo valtaa hiljalleen, kunnes.. Herään piankin omaan kuorsaukseen ja siihen, että olen vetänyt sylkeä väärään kurkkuun ja meinaat tikahtua siihen. Vartinkin saa helposti kulumaan itsensä elvyttämiseen. 

Jossain vaiheessa nenä menee ihan tukkoon ja hengittäminen onnistuu vain suun kautta, suu kuivaa, kurkku kuivaa ja alkaa yskittämään. Yskiä voi sitten vaikka kuinka kauan, ehkä vesi auttaisi?. Janokin vaivaa ja yöpöydällä oleva vesilasi houkuttelee, mutta rakko on jo ennestään täynnä, eikä itseään saisi opettaa öisille pissareissuille. Useiden tuntien valvominen saa myös vatsan kurnimaan nälästä, koska aineenvaihdunta ei ole hidastunut valvomisen aikana, yösyönti, ei! ei missään tapauksessa, siitä tulee helposti tapa! Kelloon vilkuilu ja ajan kulumisen tarkka seuranta on toiminto, joka pitää mukavasti pinnan kireällä, ellei se jo ole.

Voi kun väsyttää!!!. 

Välillä vaivun "koiranuneen" jolloin kaikki äänet ympärillä kuuluvat, mutta unikuvat vilahtelevat ohi sekuntien ajan. Kunnon hikipuuska kadottaa kyllä nämäkin unen rippeet. Silmät kylpevät kuopissaan hiessä, kasvojen yli kieryneet hiukset ovat liimautuneet tiukasti ihoon. Heitän peiton kokonaan hetkeksi pois, pian on kuitenkin jäätävän kylmä, joten siirrän vain osan peitosta sivuun, jalkoja ja käsiä vilvoittelen vuorotellen peiton ulkopuolella. Peiton siirtelyä voi tehdä myös useita tunteja ja aina kun nukahtaa, hiki pitää siitä huolen, että taas pitää siirtää peittoa.

Illalla kylmiin jalkoihin puetut villasukat ovat aivan liikaa, mutta en jaksaisi liikahtaa ja ojentaa käsiä riisuakseni sukkia. Turvaudun opettelemaani tekniikkaan vedän varpaat kipparaan ja toisella jalalla painan voimakkaasti sukan tyhjää kärkeä patjaa vasten ja vedän samalla suitsait sukan jalasta.. seurauksella, että toiseen jalkaan tulee kaamea suonenveto.

Aijaijai ylös on päästävä, pää on pyörryksissä ja lihakset jäykkänä. Ponkaisen kuitenkin ylös kivun saattelemana, tasapaino ei ole parasta laatua ja päädyn otsalleni vaatekaapin kulmaan, ei helkkari sentään pissukin lirahtaa housuihin...

Itkua tihruttaen käyn vessassa, juon vettä ja istahdan topatulle tuolille pissuhousuineni syömään kerrosvoileipää, johon tungin kaikki täytteet mitä kaapista löysin. Voin samalla katsella auringonnousua keittiön ikkunasta. Voi kun tulee kaunis päivä!!!

Lupaan itselleni, että en illalla valvo myöhään, en katsele tietokonetta yötunneille, en katso uutisia, en syö suklaata, en syö raskaasti, käyn ulkona kävelyllä jo päivällä jne.

Vaihtoehtoisesti voin illalla aloittaa uudelleen tarinan kohdasta, asento ei ehkä tunnu hyvältä....

ps. Jos meinaa väkisin nukahtaa, voi ryhtyä pohtimaan kaikkea pelottavaa, tai pulmallista. Öiseen aikaan niihin löytään varmasti loistavat ratkaisut, joita voi sitten päiväsaikaan hämmästellä ja se on taattu unen karkottaja.

Kauniita ja levollisia unia kaikille, nukutaan hyvin!

-Asta-

 

Kommentit

  1. Hyvin olet oivaltanut unettomuuden monet kasvot.
    Monta kertaa huomasin, kuinka jopa hymyilin kirjoitustasi
    lukiessani. Unettomuudessa ei kyllä käytännössä nauramiselle
    ole paikkaa. Itsekin tämän olen kokenut, kun uni ei ota tullakseen.
    Unettomuuta pitää kyllä oikein jekuttaa. Joskus se auttaa, joskus ei.
    Jos uni ei hyvistä konsteistakaan huolimatta ota tullakseen, pitää
    vaan luovuttaa. Olen huomannut, että jos ajattelen sänkyyn mennessäni,
    että tuskin tulee uni, niin lopetan tyystin ajattelemisen.
    Näin uni sitten tulee kuin huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin tämän hieman huumorin kannalta, vaikka välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisi. Yövalvomiset ovat tulleet kyllä tutuiksi. Välillä nousen ylös ja kudon sukkia tai kirjoittelen jotain. Välillä nukun kuin tukki, herään samasta asennosta mihin illalla olen kämähtänyt. Se on kyllä harvinaista, mutta ei mahdotonta. Rentoutus ja hengitysharjoitukset ovat auttaneet paljon heräilyissä ja univaikeuksissa.

      Poista

Lähetä kommentti